lauantai 4. lokakuuta 2014

Vanki


Tunnen vartaloni muuttuvan
vihamieliseksi muuriksi,

minun
ja maailman välille.

Ihoni hiljaa huutaa hoosiannaa,
taluttaa minua vuoteeseen
kuin pientä lasta.

eivätkä suojelusenkelit ylläni havise,
turvaton on pimeä ympärillä.

Ja niin raskas on käsi nostaa,
taitamaton itseään parantamaan;

kuinka voisinkaan sinut pelastaa?

Peilikuva silmissä välkkyy,
huojuu ja sumenee,
silmäni siltä suljen;

kun en enää tiedä kuka minua kuvastimesta katsoo,
jokin sisälläni pelokkaana värisee
itsensä ääriviivoja tapailee.

Ja niin on raskas käsi nostaa,
vartaloni muuri rapiseva,

tän alle romahdan

jään

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti