lauantai 4. lokakuuta 2014


Ponnettomasti poljen jalkaa,
kun en enää jaksa vastustaa

imua mustaa.

En jaksa sulkea korviani
kutsuvilta säveliltä,

nuoteilta 
esiäitien,

laululta levon.

Jos tähän käyn,
kuka mut korjaa,
jos tähän itseni

lasken,

kuka korjaa sotkut,
kuka kaipaa
ja kuinka paljon,

kuka maksaa arkun,
kuka tekee tarjoilut
muistotilaisuuteen,

kuka kaipaa,
kuka syyttää
ja ketä.

Olisiko maailma
mustempi?

Olisiko enkelini kirkkaampi?

Muista, 
että rakastin elokuun öitä,
tammikuun aamuja,
kosketuksesi silkkiä,
hetkiä pysähtyneitä,

muista että 
olin enemmän 
kuin pystyin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti