maanantai 15. syyskuuta 2014

Oh Lord!

Mä haluaisin 
heittäytyä selälleni,
kieriä,
kuin koira keväiseen maahan,
kuin elämästä nauttiva 
porsas
lämpimään mutaan!

Mä haluaisin
huutaa estoitta,
kuin intiaani metsässä,
kuin lapsi leikkipuistossa
kahden viikon jälkeen,
kuin sumusireeni
väärään aikaan villiintynyt!

Mä haluaisin
nauraa loputtomasti,
kuin lääkkeitä vaille jäänyt
avohoitopotilas,
kuin hysteriaa itsessään lietsova
teinityttö
idolinsa konsertin alussa,
kuin maailmankaikkeus,

aivan ajan alussa.

Mä haluaisin itkeä
ilman loppua,
kuin sylilapsi vieraan sylissä
vieraassa tuoksussa,
kuin maailmakaikkeus

tänä maanantaina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti